Mitä nuorten vuoden jälkeen?

28.10.2011

Elokuussa päättyi edellisen vuoden elokuusta asti jatkunut YK:n kansainvälinen nuorten vuosi. Teemavuosi osui sopivaan paikkaan, kevään aikana arabimaailmassa kuohahteli ja myös Euroopassa nuoret osoittivat ajoittain turhautumista. Yleinen valveutuneisuus nuorten tilanteesta maailmassa nousi uutisten keskiöön luultavasti juuri näiden tapahtumien, eikä niinkään yksittäisen teemavuoden takia.

Teemavuosi oli kuitenkin YK-järjestelmältä huomionosoitus tärkeälle globaalille väestöryhmälle. New Yorkissa heinäkuussa järjestetyssä korkean tason nuorisokokouksessa pääsihteeri ilmaisi huolensa siitä että YK ei tee tarpeeksi nuorten puolesta.

Itse osallistuin hiljattain kahden viikon ajan 66. yleiskokouksen kolmannen komitean istuntoon. Kolmannen komitean agendalla on "sosiaalinen kehitys" - asiakohdan alla yhtenä teemana juuri nuoret. Se tarkoitti myös sitä, että minä ja monet nuorisodelegaatti-kollegoistani 22 eri valtioista saimme mahdollisuuden osallistua komitean yleiskeskusteluun valtioidemme, ja ennen kaikkea, valtioidemme nuorten puolesta.

Yleiskeskustelussa nuorisodelegaatit nostivat huolenaiheiksi nuorten työtilanteen, syrjinnän, osallistumismahdollisuuksien puutteen, erityisryhmiin kuuluvien nuorten ongelmat, riittämättömän koulutuksen ja monia muita globaaleja sosiaalisia haasteita. Yhtenä suurena teemana nousi kuitenkin globaalin talouskriisin vaikutus edellä mainittujen ongelmien ratkaisemisen hidasteena ja uusien ongelmien synnyttäjänä. Toivoakin löytyi, eräs nuorisodelegaatti puheessaan ilmaisi nuorten painoarvo on lisääntyneen verkostoituneisuuden myötä kasvanut valtavasti, arabikevät ehkä näkyvimpänä esimerkkinä. Itse olin päättänyt puhua koulutuksesta. Puhuin tietenkin universaalin peruskoulutuksen tärkeydestä, mutta myös toiseen asteen koulutuksen tärkeydestä nuorten osallistumiselle niin reilun työn markkinoille kuin yhteiskuntaan ja sen päätöksentekoon. Juuri kaikkien nuorten pääsy työmarkkinoille, päätöksentekoon ja muuhun yhteiskuntaelämään on ehkä keskeisin osa nuorten elinolojen kohentamista.

Ongelmaksi muodostuu ehkäpä se, että vaikka niin nuorisodelegaatit kun pääsihteeri vakuuttavat ja muistuttavat nuorten olevan monen globaalin ongelman ratkaisemisen ydin, nuorisokysymyksiä käsitellään vieläkin hyvin kapealla alueella. Nuoret liittyvät tietenkin oleellisesti sosiaaliseen kehitykseen, mutta mihin jäi esimerkiksi nuorten rooli talous, turvallisuus tai ympäristökysymyksissä? Olisi entistä tärkeämpää saada nuorisokysymyksiä liitettyä kaikille alueille missä päätöksiä YK-järjestelmän sisällä tehdään. Näin on pitkälti tehty naisten ja lasten kanssa, mutta jostain syystä nuoret ovat YK:ssakin yhteiskunnan väliputoajia.

Nuoria ei YK:ssa nähdä omana erityisryhmänään ja nuoria ei vieläkään huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Jos arabikevät, nuorten vuosi ja muut ajankohtaisilmiöt ovat todellakin herättäneet tietoisuutta nuorten keskeisestä roolista yhteiskunnissamme, on asiaan ehkä muutos odotettavissa. Vaatii kuitenkin aikamoista kurssinmuutosta jäsenvaltioiden keskuudessa, jotta nuorisopolitiikkaa, ja etenkin nuoria osallistavaan nuorisopolitiikkaa, edistettäisiin tästedes YK:ssa entistä aktiivisemmin.

Kirjoittaja on Suomen virallinen YK-nuorisodelegaatti vuonna 2011. Hänen puheensa yleiskokouksessa on nähtävissä tämän linkin takaa.