Suomen humanitaarinen toiminta

Kuva: UN Photo/UNICEF/Marco Dormino

Humanitaarisen toiminnan tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä, lievittää inhimillistä hätää ja ylläpitää ihmisarvoa ja -oikeuksia kriisien aikana. YK:n humanitaarinen avunanto perustuu toisen maailmansodan aikaiseen ja jälkeiseen avustustoimintaan mutta on sittemmin laajentunut sodan uhrien auttamisen lisäksi myös luonnonmullistusten ja myrskyjen uhrien avustamisen. YK:n rooli avun rooli koordinoinnissa vahvistui 1990-luvulla, ja se on säilynyt keskeisenä, vaikka humanitaarisen avustustoiminnan piirissä on entistä enemmän toimijoita. YK:n tavoitteena on yhdistää toimijat ja voimavarat tehokkaamman toiminnan ja tulosten takaamiseksi.

Materiaalisen avunannon lisäksi siviiliväestön suojelu on osa humanitaarista apua, jota toteutetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (ns. Geneven sopimusten) ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten pohjalta. Lisäksi kansainvälinen pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (The Convention relating to the Status of Refugees, CRSR) velvoittaa valtioita avustamaan niiden alueelle saapuvia pakolaisia, ja sopimuksen toteuttamisessa valtioiden tulee tehdä yhteistyötä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) kanssa. Myös Suomen humanitaarinen toiminta perustuu näihin oikeudellisiin lähteisiin. Kansallisella tasolla Suomen humanitaarinen toiminta perustuu ulkoasianministeriön humanitaarisen avun linjaukseen, joka astui voimaan vuonna 2012.

Suomi perustaa oman humanitaarisen avunantonsa neljään YK:n hyväksymään periaatteeseen: humaanisuus, tasapuolisuus, puolueettomuus ja riippumattomuus. Suomen humanitaarisen toiminnan tulee periaatteiden mukaisesti olla poliittisesti riippumatonta, perustua todelliseen tarpeeseen ja ihmishenkien pelastamiseen ja kärsimyksen lievittämiseen. Apu tulee kohdistaa syrjimättä ja suosimatta sitä eniten tarvitseville. Lisäksi Suomen humanitaarista toimintaa määrittelee myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD-DAC) laatimat hyvän humanitaarisen avunannon periaatteet. Näiden periaatteiden mukaisesti Suomi korostaa monenkeskeisen yhteistyön merkitystä humanitaarisessa toiminnassa ja tukee YK:n roolia humanitaarisen avunannon keskeisenä toimijana. Suomella ei ole kahdenvälisiä humanitaarisen avun hankkeita, vaan Suomi edellyttää pääsääntöisesti, että kohdemaa on tehnyt YK:lle virallisen avunpyynnön. YK arvioi maan avuntarpeen ja tekee vetoomuksen apujärjestelmässä.

Humanitaarisessa toiminnassa Suomen tukema kokonaisvaltaisuus tarkoittaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avunannon, konfliktien ja kriisien ennaltaehkäisyn ja jälleenrakentamisen yhteensovittamista. Lisäksi Suomen näkemyksen mukaan haavoittuvat ryhmät ja kriisien ympäristövaikutukset tulee ottaa erityisesti huomioon kaikessa humanitaarisessa toiminnassa ja pyrkiä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen sekä eriarvoisuuden vähentämiseen. Suomen humanitaarisen avunannon painopiste on kaikkein köyhimmissä maissa. Humanitaarisen avun ohella Suomi osallistuu humanitaariseen miinanraivaustyöhön entisillä konfliktialueilla, jotta viljelyskelpoinen maa pystytään turvaamaan ja saamaan takaisin hyötykäyttöön. Suomen tuki eri maissa toteutettaviin miinatoimintahankkeisiin oli vuonna 2015 yhteensä viisi miljoonaa euroa. YK:n humanitaariselle miinatoiminnan järjestölle (United Nations Mine Action Service) Suomi osoitti yhteensä 700 000 euroa Afganistanin miinanraivaustyöhön.

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951) ja siihen liitetty lisäpöytäkirja (1967) ovat Suomen pakolaispolitiikan perustana. Sopimus velvoittaa Suomen ns. palauttamiskieltoon, jonka mukaisesti Suomi ei voi palauttaa turvapaikanhakijaa alueelle, jossa hänen henkensä on vaarassa. Kiintiöpakolaiset ovat saaneet YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisaseman, ja heitä otetaan Suomeen eduskunnan päättämän vuosikiintiön mukaisesti. Kiintiö on ollut pitkään 750, ja sen nostamista tuhanteen lupailtiin jo vuonna 1997. UNHCR on myös huomauttanut Suomelle, että turvapaikkapäätöksien antaminen tapahtuu Suomessa liian hitaasti.

Vuosina 2014 ja 2015 pakolaiskiintiötä nostettiin Suomessa Syyrian sisällissodan vuoksi 1 050:een. Vuonna 2015 kiintiöpakolaisia otettiin 1 034, joista suurin osa syyrialaisia, kongolaisia ja afganistanilaisia. Suomen Punainen Risti toimii tarvittaessa UNHCR:n edustajana Suomessa.


YK:n UNFIL-joukkojen miinanraivaajia työssään Etelä-Libanonissa. Kuva: UN Photo/John Isaac

YK:n humanitaarinen avustus rahoitetaan hallituksilta, yrityksiltä ja järjestöiltä saadulla tuella. Suomi kanavoi vuosittain noin 10 prosenttia varsinaisista kehitysyhteistyömäärärahoista humanitaariseen apuun. Suomi kanavoi tällä hetkellä humanitaarisen rahoituksensa YK-järjestöjen, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen sekä EU:n kumppanuusstatuksen saaneiden suomalaisjärjestöjen kanssa. Näitä järjestöjä ovat Fida International, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti, Suomen World Vision ja Plan International Suomi. Suomen antama rahoitus YK:n humanitaariseen toimintaan perustuu YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimiston OCHA:n vuosittain julkaisemaan yhteisvetoomukseen (Consolidated Appeals Process, CAP). Avustuspäätökset tehdään Suomen ulkoministeriössä.

Suomi ohjaa suuren osan humanitaarisen avun rahoituksestaan seuraavien YK-järjestöjen kautta:

YK:n humanitaarisen avun koordinaatioyksikkö (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, OCHA)

OCHA on keskeinen mekanismi humanitaariseen toimintaan tarvittavien varojen keräämisessä. Vuosittain OCHA esittää rahoittajille yhteisvetoomuksen (Consolidated Appeals Process, CAP), jossa määritellään avuntarve tietyillä alueilla. Vuonna 2015 Suomen yleisavustus OCHA:lle oli 3,5 miljoonaa euroa.

YK:n pakolaisjärjestö (United Nations Refugee Agency, UNHCR)

UNHCR:n tehtävä on koordinoida kansainvälisiä toimia pakolaisten suojelemiseksi ja pakolaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen taloudellinen tuki vuonna 2015 oli yhteensä 24 miljoonaa euroa, josta 7 miljoonaa ydinrahoitusta ja loput maittaista tai alueellista.

Maailman ruokaohjelma (World Food Program, WFP)

Maailman ruokaohjelma on YK:n elintarvikeavusta vastaava ohjelma, joka antaa elintarvikeapua humanitaarisen toiminnan ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen. Maailman ruokaohjelma on yksi suurimmista Suomen humanitaarisen avun kanavista. Vuonna 2015 se sai Suomelta 22,9 miljoonaa euroa.

YK:n keskitetty hätäapurahasto (Central Emergency Response Fund, CERF)

CERF on perustettu vuonna 2005 vastaamaan humanitaarisen rahoituksen tehostamiseen. Suomi osoitti 7 miljoonaa euroa hätäapurahaston toimintaan vuonna 2015. CERF on osoittautunut yhdeksi YK-järjestelmän tehokkaimmista rahoitusinstrumenteista, vaikka sen hätäapuvetoomukset jäävätkin alirahoitetuiksi. Suomi tukee rahaston tavoitetta tehostaa humanitaarista toimintaa edelleen.

YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö

(United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East, UNRWA)

UNRWA ylläpitää palestiinalaisten pakolaisleirejä ja ylläpitää monipuolista avustustoimintaa palestiinalaispakolaisille. UNRWA järjestää palestiinalaisalueiden lapsille kesäleiritoimintaa, jossa urheillaan ja leikitetään ja pyritään tukemaan lasten psykososiaalista kehitystä. Suomi on UNRWA:n järjestämien leirien merkittävimpiä rahoittajia. Vuonna 2015 se myönsi rahaa järjestölle 5,5 miljoonaa euroa.

Kansainvälinen strategia katastrofiriskien vähentämiseksi ISDR (International Strategy for Disaster Reduction)

YK:n ISDR-sihteeristö pyrkii edistämään Hyogon toimintaohjelman toteutumista. Ohjelma pyrkii vähentämään luonnonkatastrofien aiheuttamia riskejä. Suomen tuki vuonna 2015 oli 800 000 euroa.

Humanitaarinen oikeus

Koko humanitaarinen toiminta ja avustustyö perustuvat humanitaariseen oikeuteen (Geneven sopimukset). Neljässä Geneven sopimuksessa kodifioidaan sääntöjä aseellisiin konflikteihin osallistuvien sekä siviilien kohtelusta. Humanitaarinen oikeus pyrkii sodan aiheuttaman kärsimyksen ja sodan vaikutusten lievittämiseen sekä ihmisoikeuksien toteutumiseen myös konfliktien aikana. Se määrittelee sodan oikeussäännöt esimerkiksi haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden sekä sotavankien kohtelusta ja pyrkii mahdollistamaan humanitaarisen avustustoiminnan kriisialueilla. Kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella ei ole valvontamekanismia, minkä vuoksi poliittiset arvovaltakiistat ja strategiset pyrkimykset ovat rajoittaneet humanitaarisen oikeuden edistämistä ja toteutumista. Punaisen Ristin rooli humanitaarisessa avunannossa ja humanitaarisen lain edistäjänä on merkittävä juuri siksi, että se on puolueeton kansainvälinen järjestö, jolla ei ole poliittisia pyrkimyksiä.

Lähteet:
Maahanmuuttovirasto: Kiintiöpakolaiset
Ulkoministeriö: Humanitaarinen apu

Päivitetty viimeksi: 28.6.2016