Suomi ja YK-järjestöt

Koululaisia Badawassa, Irakin kurdialueella. Lapset käyvät Piramerdin peruskoulua. Se on yksi niistä oppilaitoksista, joissa UNICEF toteuttaa erilaisia hankkeita infrastruktuurin ja koulutuksen tason parantamiseksi. Kuva: UN Photo

YK:n erityisjärjestöt ovat merkittävä osa YK:n toimintaa itsehallinnollisina, operatiivisina eliminä, jotka ovat liittyneet YK:hon erityissopimuksilla. Operationaalisella tasolla ne linkittyvät YK:hon talous- ja sosiaaliasioiden neuvoston ECOSOCin kautta ja ne tiedottavat toiminnastaan ECOSOCille. Erityisjärjestöjen päätöksentekoon Suomi osallistuu yleiskokouksessa ja erityisjärjestöjen hallintoneuvostoissa. Erityisjärjestöjen lisäksi YK-järjestelmään kuuluvat YK:n itsenäiset yhteistyöjärjestöt, rahastot ja ohjelmat. YK:n kehitysohjelmien ja rahastojen toimintaan Suomi vaikuttaa erityisesti niiden ohjelmien kautta, joiden rahoittajana se on merkittävässä roolissa.

Kansainvälinen työjärjestö (International Labour Organisation, ILO), Geneve, Sveitsi

Kansainvälinen työjärjestö perustettiin jo ennen YK:n olemassaoloa vuonna 1919 osaksi Kansainliittoa. Suomi liittyi ILO:n jäseneksi vuonna 1920 ja on ollut sen johtokunnan jäsenenä vuosina 1972–1975, 1984–1987, 1996–1999 sekä 2005–2008. Suomalainen Kari Tapiola valittiin ILO:n toimitusjohtajaksi vuonna 1996. Tarja Halonen toimi ILO:n Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission puheenjohtajana (World Commission on the Social Dimension of Globalization) vuosina 2002–2004. Suomen ILO:n jäsenmaksusta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Lisäksi ILO:n toimintaa lapsityövoiman poistamiseksi, naisten ja vammaisten henkilöiden työllisyyden parantamiseksi ja vihreiden työpaikkojen luomiseksi tuetaan kehitysyhteistyö- ja lähialueyhteistyön varoin.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organisation, UNESCO), Pariisi, Ranska

UNESCO on kasvatuksesta, tieteistä, kulttuurista ja viestinnästä vastaava YK:n erityisjärjestö. Suomi liittyi UNESCOn jäseneksi vuonna 1956 ja sillä on pysyvä edustusto UNESCOssa. UNESCOn yhteydessä toimii kansallisten UNESCO-toimikuntien verkko, joka tukee erityisjärjestön ja sen jäsenien välistä yhteistyötä. Suomen ensimmäinen kansallinen UNESCO- toimikunta perustettiin vuonna 1957.

Suomen UNESCO-politiikasta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä ulkoasiainministeriön ja Suomen pysyvän UNESCO-edustuston kanssa. Suomen yhteistyö muiden Pohjoimaiden kanssa UNESCOn toimialueella on tiivistä. UNESCOn päättävä elin yleiskokous, hallintoneuvosto, on yleiskokouksen päätöksiä toteuttava elin, joka koostuu 58 jäsenmaasta. Pohjoismaat pyrkivät saamaan keskuudestaan jatkuvat edustuksen hallintoneuvostoon tuodakseen esiin Pohjoismaiden yhteistä näkemystä. Suomi on ollut hallintoneuvoston jäsenenä Pohjoismaiden edustajana vuosina 1966–1974, 1987–1991 sekä 1997–2001.

UNESCO:n keskeisiin rakenteisiin kuuluvat mm. Maailmanperintökeskus, Kansainvälinen tilastoinstituutti ja lukuisat koulutusalan instituutit.

Maailmanlaajuinen UNESCO-kouluverkosto (ASP – Associated Schools Project Network) perustettiin vuonna 1953, ja Suomi on ollut jäsenenä vuodesta 1959. Suomella on verkostossa mukana yli 70 eritasoista oppilaitosta.

Suomessa on tällä hetkellä kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde:

  • Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
  • Vanha Rauma (1991)
  • Petäjäveden vanha kirkko (1994)
  • Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
  • Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
  • Struven ketju (2005)
  • Merenkurkun saaristo (2006

Vuonna 2011 Suomi äänesti Palestiinan UNESCO-jäsenyyden puolesta, ja hakemus hyväksyttiin Yhdysvaltojen ja Israelin vastustuksesta huolimatta. Suomi on maailmanperintökomitean jäsen kaudella 2013–2017. Maailmanperintökomitean päätehtävinä on päättää maailmanperintörahaston käytöstä ja maailmanperintöluetteloon vuosittain valittavista kohteista sekä seurata maailmanperintökohteiden tilaa. Suomi on ollut kerran aikaisemmin maailmanperintökomitean jäsenenä vuosina 1997–2003.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (Food and Agricultural Organisation, FAO), Rooma, Italia

FAO on maatalouteen, metsätalouteen ja kalastukseen keskittyvä YK:n erityisjärjestö. Suomi liittyi FAOn jäseneksi vuonna 1945 järjestön perustamisen yhteydessä. Suomi on vaikuttanut FAOn neuvostossa jäsenenä vuosina 1951–1954, 1963–1966, 1975–1978, 1987–1990 sekä 2003–2005. FAOn Suomen vastuuministeriö on maa- ja metsätalousministeriö, jonka vastuualueeseen kuuluu myös Suomen FAOn vuosittaisesta 2 miljoonan euron jäsenmaksusta huolehtiminen. Ulkoministeriö vastaa FAOlle annettavasta kehitysyhteistyörahoituksesta ja humanitaarisen avun rahoituksesta. Vuonna 2015 Suomi myönsi kehitysyhteistyöaroistaan FAOlle 1,16 miljoonaa euroa.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (International Civil Aviation Organisation, ICAO), Montreal, Kanada

ICAO perustettiin vuonna 1944, ja Suomi liittyi siihen vuonna 1949. Suomi on ollut järjestön neuvoston jäsenenä vuosina 1977–1980, 1989–1992 sekä 2004–2007.

Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund, IMF) Washington DC, Yhdysvallat

IMF perustettiin vuonna 1945 osana Bretton Woods -järjestelmää, johon kuuluu IMF:n lisäksi Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö. Suomi on ollut Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen vuodesta 1948. Järjestössä Suomi toimii osana Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaan maa- ja äänestysryhmää.

Maailman postiliitto (Universal Postal Union, UPU) Bern, Sveitsi

Maailman postiliitto perustettiin jo ennen YK:n olemassaoloa vuonna 1894. Suomi liittyi jäseneksi vuonna 1918.

Maailman terveysjärjestö (World Health Organisation, WHO) Geneve, Sveitsi

WHO perustettiin vuonna 1948. Suomi oli järjestön merkittävä tukija ennen vuoden 2016 kehitysyhteistyön budjettileikkauksia. Suomi on ollut hallituksessa jäsenenä vuosina 1955–1958, 1975–1978 sekä 1994–1997. Vuonna 2015 Suomi tuki WHO:ta kehitysyhteistyövaroista 6,74 miljoonalla eurolla.

Kansainvälinen televiestintäliitto (International Telecommunications Union, ITU), Geneve, Sveitsi

Vuonna 1947 ITU:sta tuli YK:n erityisjärjestö. Suomalainen Pekka Tarjanne toimi ITU:n pääsihteerinä vuosina 1989–1999.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organisation, IMO), Lontoo, Iso-Britannia

IMO perustettiin vuonna 1948. Suomi on ollut neuvoston jäsenenä vuosina 1998–2001.

Maailman ilmatieteellinen järjestö (World Meteorological Organisation, WMO), Geneve, Sveitsi

WMO perustettiin vuonna 1950 jatkamaan vuonna 1873 perustetun Kansainvälisen ilmatieteen järjestön tekemää työtä. Suomi on ollut WMO:n jäsen vuodesta 1950 sekä Maailman ilmatieteellisen neuvoston jäsenenä vuosina 1983–1990 sekä 2007–2011.

Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestö (World Intellectual Property Organisation, WIPO) Geneve, Sveitsi

Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestön tehtävänä on nimensä mukaisesti henkisen omaisuuden, taiteen ja keksintöjen suojaaminen patentein ja tekijänoikeussopimuksin yhteistyössä YK:n jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Maailman henkisen omaisuuden järjestön vuoden 2015 innovaatiolistauksen (The Global Innovation Index 2015) mukaan Suomi on kuudenneksi innovatiivisin maa.

Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto (International Fund for Agricultural Development, IFAD), Rooma, Italia

IFAD perustettiin vuonna 1977 Maailman ruokakonferenssin seurauksena, ja Suomi on ollut sen jäsen alusta alkaen. Vuonna 2008 Suomi oli varajäsenenä hallituksessa. Vuonna 2015 Suomi rahoitti IFAD:ia kehitysyhteistyövaroista neljällä miljoonalla eurolla.

YK:n teollisen kehityksen järjestö (United Nations Industrial Development Organisation, UNIDO) Wien, Itävalta

YK:n teollisen kehityksen järjestö perustettiin vuonna 1966 YK:n alaiseksi järjestöksi vastuualueenaan teolliseen kehitykseen liittyvät kysymykset. Suomi liittyi UNIDO:n jäseneksi samana vuonna. Vuonna 1985 UNIDO:sta tuli YK:n erityisjärjestö.

Maailman matkailujärjestö (United Nations World Tourism Organisation, WTO tai UNWTO), Madrid, Espanja

Maailman matkailujärjestöstä on selkeyden vuoksi hyvä käyttää lyhennettä UNWTO, jottei se sekoitu Maailman kauppajärjestön WTO:n kanssa. UNWTO perustettiin vuonna 1975, ja Suomi liittyi siihen vuonna 1982.

YK:n yhteistyöjärjestöt

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (International Atomic Energy Agency, IAEA), Wien, Itävalta

IAEA on itsenäinen hallitusten välinen järjestö, joka toimii yhteistyössä YK:n kanssa. Suomi on ollut johtokunnan jäsenenä useasti, vuosina 1960–1961, 1964–1965, 1968–1969, 1972–1973, 1978–1980, 1985–1987, 1992–1995, 1999–2002, 2006–2008 ja 2015–2016.

Maailman kauppajärjestö (World Trade Organisation, WTO), Geneve, Sveitsi

Suomi on ollut Maailman kauppajärjestön jäsen vuodesta 1995. Kauppajärjestöä edeltävä GATT (General Agreement on Tariffs and Trade) perustettiin vuonna 1947, ja Suomi liittyi siihen jo ennen YK-jäsenyyttään vuonna 1950. Euroopan komissio edustaa EU-maita ja myös Suomea WTO:ssa, sillä EU:n jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä kauppapolitiikkaa. EU on WTO:ssa merkittävä vaikuttaja, sillä kaupankäynti kuuluu sen toimialueiden ytimeen.

Suomi ilmoittaa tavoitteekseen WTO:ssa maailman vähiten kehittyneiden maiden (LDC) integroimisen maailman kauppajärjestelmään siten, että ne pystyvät osallistumaan sopimusneuvotteluihin tasavertaisina jäseninä ja toteuttamaan sopimuksia käytännössä. Vuonna 2016 Suomen WTO:n jäsenmaksu on 1 025 000 euroa.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (International Organisation for Migration, IOM), Geneve, Sveitsi

IOM perustettiin vuonna 1951 hallitusten väliseksi järjestöksi.

Osana YK-järjestelmää toimivat myös YK-yliopisto ja tutkimus- ja koulutusinstituutit 

YK-yliopiston alaisena toimii 12 tutkimuslaitosta, joista yksi toimii Suomessa. Suomen kehitystaloustieteen (UNU-WIDER-instituutti) tutkimuslaitos perustettiin vuonna 1985. Suomi tukee Helsingin WIDER-instituutin toimintaa yleisrahoituksella sekä hankekohtaisesti. Vuonna 2015 yleistuki oli 1,9 miljoonaa euroa.

Suomi ja Maailmanpankkiryhmä

Maailmanpankkiryhmä on rakenteeltaan viiden kansainvälisen rahoituslaitoksen muodostama kokonaisuus. Jokaisella jäsenellä on oma edustajansa Maailmanpankin päättävässä elimessä, hallintoneuvostossa. Maailmanpankin johtokunnassa Suomi on mukana osana pohjoismaalais-balttilaista äänestysryhmää, jota tällä hetkellä edustaa suomalainen Satu Santala. Myös Maailmanpankin kehityskomiteassa Suomi vaikuttaa osana Pohjoismaita ja Baltian valtioita. Suomessa päävastuu Maailmanpankkia koskevissa asioissa on valtiovarainministerillä. Vuonna 2016 Suomen kehitysyhteistyövaroista tuettiin Maailmanpankkia 117,33 miljoonalla eurolla.

Maailmanpankkiryhmään kuuluvat:

Maailmanpankkiryhmä, Maailmanpankki (World Bank Group, World Bank), Washington DC, Yhdysvallat

Maailmanpankki on EU:n jälkeen Suomen merkittävin kehitysavun kanava.

Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki (International Bank for Reconstruction and Development, IBRD)

Suomen maksuosuus Kansianvälisen jälleenrakennus- ja kehittämispankin peruspääoman korottamisesta on  vuonna 2013 lähes 3,4 miljoonaa euroa.

Kansainvälinen kehitysjärjestö (International Development Association, IDA)

Kansainvälisen kehitysjärjestön toiminnan tavoitteena on köyhyyden vähentäminen erityisesti Saharan etelän puoleisessa Afrikassa. IDA tarjoaa korottomia lainoja ja lahjarahoitusta kaikkein köyhimmille kehitysmaille.

Kansainvälinen rahoitusyhtiö (International Finance Corporation, IFC)

Kansainvälinen rahoitusyhtiö perustetiin vuonna 1956. 

Monenkeskinen investointitakuulaitos (Multilateral Investment Guarantee Agency, MIGA)

Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (International Centre for Settlement of Investment Disputes, ICSID)

Kolmella on YK:n erityisjärjestön status. Myös maailmanpankkiryhmän toiminnassa ovat viime vuosina heijastuneet YK:n vuosituhattavoitteet ja kehitysteemat.
Suomi ja YK:n rahastot ja ohjelmat

YK:n rahastot ja ohjelmat

YK:n asuinyhdyskuntaohjelma (United Nations Human Settlements Programme, UN-Habitat), Nairobi, Kenia

YK:n asuinyhdyskuntaohjelma perustettiin vuonna 1976 Vancouverissa järjestetyn habitat-konferenssin jälkeen. Suomi on ollut johtokunnan jäsenenä vuosina 1977–1979, 1981–2002 sekä 2007–2010. Suomi on jäsenenä myös vuosina 2016–2018. Suomen taloudellinen tuki ohjelmalle vuonna 2015 oli 470 000 euroa kehitysyhteistyövaroista.

Maailman elintarvikeohjelma (World Food Programme, WFP), Rooma, Italia

Maailman elintarvikeohjelma perustettiin vuonna 1961. WFP toimittaa hätäapua humanitaaristen katastrofien tapahtuessa ja toimii nälänhätää vastaan maailmanlaajuisesti. Vuosina 1998–2001 Suomi oli WFP:n johtokunnan jäsen ja vuonna 2001 Suomi toimi WFP:n puheenjohtajana. WFP.n toimintaa rahoitetaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla, ja Suomi on yksi ohjelman suurimmista tukijoista. Vuonna 2015 Suomen osuus tuesta oli 7 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroja sekä 22,9 miljoonaa euroa humanitaarisen avun varoja.

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Trade and Development, UNCTAD), Geneve, Sveitsi

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi perustettiin vuonna 1964, ja sen tavoitteena on kaupan ja kehityksen välisen sopusoinnun tavoittaminen esimerkiksi integroimalla kehitysmaita maailmankauppa- ja talousjärjestelmään.

Kansainvälisen kaupan keskus (International Trade Centre, ITC)

ITC perustettiin vuonna 1964 osana GATT-sopimusta, ja tällä hetkellä se toimii WTO:n ja UNCTAD:n yhteistyöorganisaationa.

YK:n kehitysohjelma (United Nations Development Programme, UNDP), New York, Yhdysvallat

YK:n kehitysohjelma on globaali kehitysapuverkosto. Suomi on ollut johtokunnan jäsenenä vuosina 1996–1997 sekä 2001–2003. Vuonna 2015 Suomi osoitti 15,6 miljoonaa euroa YK:n UNDP:n toimintaan kehitysyhteistyövaroista. Yksi UNDP:n toiminnan tavoitteista on ollut vuonna 2015 päättyneiden vuosituhattavoitteiden edistäminen. UNDP on luonut inhimillisen kehityksen mittarin (Human Development Index), jotta hyvinvointia ja yhteiskunnan tilaa ei arvioitaisi pelkän talouskasvun ja bruttokansantuotteen perusteella. Vuoden 2015 raportin mukaan Suomi oli sijalla 24.

YK:n tasa-arvojärjestö (UN Women), New York, Yhdysvallat

YK:n tasa-arvojärjestö perustettiin vuonna 2011. Suomi edistää tasa-arvokysymyksiä aktiivisesti YK:ssa ja on yksi UN Womenin suurimmista rahoittajista. Vuonna 2015 Suomen tuki UN Womenille oli 14 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroista.

YK:n pääoma kehitysrahasto (United Nations Capital Development Fund, UNCDF), New York, Yhdysvallat

UNCDF on vuonna 1966 perustettu rahasto.

YK:n hankepalveluiden toimisto (United Nations Office for Project Services, UNOPS), Kööpenhamina, Tanska

UNOPS on perustettu vuonna 1994 tarjoamaan hallinnollisia palveluja Yk:n alaisille ohjelmille.

YK:n apulaisasiantuntijaohjelma (Junior Professional Programme, JPO), Kööpenhamina, Tanska

Suomi on rahoittanut vuosittain noin 25–30 apulaisasiantuntijapaikkaa YK:n kehitysohjelmiin (UNDP, UNICEF, UNFPA) ja erityisjärjestöihin (FAO ja ILO). Suomessa apulaisasiantuntijoiden rekrytointia hoitaa Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Suomi on rahoittanut myös YK:n apulaisasiantuntijaohjelmaa ja YK:n vapaaehtoisohjelmaa (United Nations Volunteers, UNV).

YK:n lastenrahasto (United Nations Children’s Fund, UNICEF), New York, Yhdysvallat

YK:n lastenrahasto perustettiin vuonna 1946. UNICEF saa kaikki varansa vapaaehtoisina lahjoituksina hallituksilta ja yksityisiltä tahoilta. Vuonna 1967 perustettiin Suomen UNICEF ry, joka on Suomen kansallinen UNICEF-komitea ja osallistuu UNICEFin varainhankintaan. Suomen ulkoasiainhallinnon talousarvion mukaan YK:n lastenrahastolle osoitetaan varoja 20 kehitysyhteistyövaroja vuonna 2013. Suomi on ollut johtokunnan jäsenenä vuosina 1974–1977, 1983–1986, 1989–1994, 1995, 1998–2000, 2005–2006, 2008–2009, 2012–2013 ja 2015–2016. Vuonna 2013 Suomi oli johtokunnan puheenjohtajamaa. Vuonna 2015 Suomi tuki UNICEFia kehitysyhteistyövaroista 20 miljoonalla eurolla.

YK:n väestörahasto (United Nations Population Fund, UNFPA), New York, Yhdysvallat

YK:n väestörahasto on YK:n alainen operatiivinen kehitysjärjestö, joka toiminta keskittyy väestöpolitiikan ja lisääntymisterveyden teemoihin maailman köyhimmissä kehitysmaissa. UNFPA perustettiin vuonna 1969 ja Suomi on ollut sen johtokunnan jäsenenä vuosina 1996–1997 sekä 2001–2003. Suomalainen Mari Simonen nimitettiin oli väestörahaston varapääjohtaja vuosina 2006–2011. Suomalainen Laura Londén puolestaan nimitettiin vuonna 2015 YK:n apulaispääsihteeriksi ja UNFPA:n hallinnosta vastaavaksi varapääjohtajaksi. Suomen taloudellinen tuki UNFPA:lle vuonna 2015 oli 33,55 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroista.

YK:n yhteinen aids-ohjelma (Joint United Nations Programme on HIV/AIDS), Geneve, Sveitsi

UNAIDS perustettiin vuonna 1996 koordinoimaan hivin ja aidsin vastaisia toimia. Suomen tuki järjestölle vuonna 2015 oli noin 8 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroista, ja se on asettanut myös apulaisasiantuntijoita (JPO) UNAIDSin käyttöön. Suomi on ollut UNAIDSin toimintaa koordinoivan elimen ohjelmaneuvoston jäsenenä vuosina 1999, 2005–2006 ja vuonna 2010.

YK:n ympäristöohjelma (United Nations Environment Programme, UNEP), Nairobi, Kenia

YK:n ympäristöohjelma UNEP pyrkii kehittämään ihmisten asuin- ja elinolosuhteita maailmanlaajuisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. UNEP perustettiin vuonna 1972 Tukholman ilmastokonferenssin yhteydessä. Suomi on ollut UNEPin johtokunnan jäsenenä vuosina 1975–1977, 1983–1985, 1989–1991, 1996–1999 sekä 2008–2011. Suomen suhteista ohjelmaan vastaa Suomen osalta Nairobin suurlähetystö. UNEPin hallintokulut maksetaan YK:n yleisestä budjetista, mutta muu rahoitus perustuu vapaaehtoiseen tukeen ja Suomi on ollut yksi sen merkittävimmistä rahoittajista. Suomi on myös pyrkinyt vahvistamaan UNEP:in mandaattia ja roolia YK:ssa. Tavoitteena on UNEP:in asema YK:n erityisjärjestönä. Vuonna 2015 Suomi tuki kehitysyhteistyövaroista ohjelmaa 6,52 miljoonalla eurolla, mutta vuodelle 2016 ei luvattu lainkaan rahaa kehitysyhteistyön leikkausten vuoksi.

Päivitetty viimeksi: 30.6.2016