Kansainvälinen oikeus

Kansainvälisen tuomioistuimen rakennus eli 'Rauhanpalatsi' Haagissa, Alankomaissa. Kuva: UN Photo/ICJ/Jeroen Bouman.

Kansainvälinen oikeus on valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden alaisten toimijoiden välisiä suhteita säätelevien oikeusnormien- ja käytäntöjen kokonaisuus, joka vaikuttaa myös jäsenien kansallisen oikeuden kehitykseen. Kylmän sodan vuosina kansainvälisen lainsäädännön kehittäminen ei ollut yksinkertaista poliittisesti jännittyneessä ympäristössä. 1990-luku oli kansainvälisen oikeuden vuosikymmen, kun suurvaltapolitiikan väistyttyä yhteisistä kansainvälisen toiminnan säännöistä pystyttiin aiempaa tehokkaammin sopimaan.

Kansainvälisen oikeuden kehittäminen, muotoileminen ja sen noudattamisen edistäminen on YK:n tehtävien ydintä, ja YK:n peruskirja on itsessään keskeinen kansainvälisen oikeuden lähde. YK:n 193 jäsentä ovat sitoutuneet noudattamaan YK:n peruskirjaa ja muodostavat näin ollen oikeudellisen valtioyhteisön. YK:n toimesta on onnistuttu luomaan kansainvälisten sopimusten verkosto, johon kuuluu yli 550 sopimusta. Sopimuksilla säännöstelyä on laajennettu lähes kaikkeen kansainväliseen toimintaan.

Vaikka kansainvälisen lain asema on teoriassa laajasti hyväksytty, sopimusten noudattaminen ei aina toteudu käytännössä. Kansalliset oikeuslaitokset ovat kykeneviä määräämään sanktioita, mutta kansainvälisellä tasolla vain YK:n turvallisuusneuvostolla on oikeutus voimankäyttöön kansainvälisen oikeuden rikkojaa vastaan. Ilman tehokasta oikeuden täytäntöönpanomekanismia sopimusten noudattamatta jättäminen jää usein rankaisematta, sillä poliittinen painostus ei aina riitä takaamaan kuuliaisuutta. Kansainvälinen oikeus on altis poliittisen todellisuuden vaikutuksille, ja näin ollen se kehittyy jatkuvasti mukaillen kansainvälis-poliittisia muutoksia.

Muiden pienten valtioiden tavoin Suomi on erityisen riippuvainen kansainvälisen toiminnan ja valtioiden välisten suhteiden perustumisesta yhteisille säännöille. Siksi Suomi tukee YK:n toimesta luodun sopimusverkon vahvistamista ja hyväksyttävyyttä. Ilman yleismaailmallista lainsäädäntöä, jota noudattavat niin pienet kuin suuretkin valtiot, kansainvälistä toimintaa säätelee puhdas voimapolitiikka. Suomi pyrkii noudattamaan lakeja ja sopimuksia toivoen muiden toimivan samoin, jotta valtioiden väliset suhteet pysyvät säätelyn alaisina, ennustettavina ja vakaina.

Suomessa käytössä olevan dualistisen tulkinnan mukaan kansainvälinen oikeus nähdään erillisenä kansallisesta oikeusjärjestyksestä. Kansainvälisen velvoitteen ratifioinnin, eli hyväksynnän, jälkeen kansainvälinen normi saatetaan voimaan eduskunnan säätämällä erillisellä lailla. Kansainvälinen sopimus saa kansallisen lain aseman, ja näin ollen kansainvälinen oikeus nähdään osana Suomen kansallista lainsäädäntöä. Suomen on ilmoitettava solmimansa valtiosopimukset YK:n sihteeristöön, joka rekisteröi ne United Nations Treaty Series (UNTS) -sarjaan. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin instituutioihin ja normeihin osaltaan edistääkseen oikeudenmukaisuuden toteutumista mutta myös oman valtiollisen etunsa vuoksi. Sen lisäksi Suomi pyrkii osallistumaan kansainvälisten normien muodostamiseen, jotta sen näkemykset tulevat huomioiduksi lakien laadintavaiheessa.

Kansainvälinen tuomioistuin

YK:n edeltäjän Kansainliiton (League of Nations) yhteydessä toiminut pysyvä kansainvälinen tuomioistuin (Permanent Court of International Justice, PCIJ) korvattiin YK:ssa kansainvälisellä tuomioistuimella (International Court of Justice, ICJ). Kansainvälinen tuomioistuin on YK:n ylin oikeudellinen elin, ja se aloitti toimintansa vuonna 1946. Kansainvälinen tuomioistuin ratkoo valtioiden välisiä ristiriitoja ja antaa niitä koskevia sitovia päätöksiä silloin, kun molemmat osapuolet hyväksyvät sen toimivallan. Kansainvälinen tuomioistuin antaa myös asiantuntijalausuntoja, jotka eivät sido osapuolia. YK:n tuomioistuimen lisäksi EU:n ylikansalliset tuomioistuimet takaavat viime kädessä oikeussuojan myös Suomessa ja ohjaavat kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä.

Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö (The Statute of the International Court of Justice) on osa YK:n peruskirjaa (UN Charter). Peruskirjan allekirjoittajana Suomi tunnustaa muiden jäsenien tavoin tuomioistuimen toimivallan. Suomi tukee kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) toimivallan laajempaa hyväksyttävyyttä. Kansainvälisessä tuomioistuimessa ei ole tähän mennessä ollut suomalaista tuomaria. Suomi on kuitenkin osallistunut käsittelyyn, jossa oli kyse tuomioistuimelta pyydetystä, neuvoa-antavasta Kosovon itsenäisyysjulistukseen liittyvästä lausunnosta. Vuonna 1991 Suomi haastoi Tanskan kansainväliseen tuomioistuimeen vapaan kauttakulkuoikeuden rikkomisesta, sillä rakenteilla olevan Ison-Beltin silta olisi estänyt suomalaisten öljynporauslauttojen liikkumisen. Suomi veti jutun pois tuomioistuimesta ennen pääkäsittelyä, sillä Tanska suostui maksamaan Suomelle korvauksia mahdollisista taloudellisista menetyksistä.

Oikeusvaltiokehitys

Suomi tunnetaan kansainvälisesti vahvana oikeusvaltiona, demokraattisena yhteiskuntana ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion edustajana, mikä antaa Suomelle hyvät puitteet toimia hyvän hallinnon edistämisen puolesta ja korruptiota vastaan. Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on Suomen YK-politiikassa yksi toiminnan läpileikkaavista teemoista, ja se tukee Suomen YK-politiikan tärkeimpiä tavoitteita, kuten rauhan ja kehityksen pyrkimyksiä, sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Useissa YK:n jäsenvaltioissa demokratian ja oikeusvaltion kehitys on ollut vaikeaa.

Rauhan ja turvallisuuden osalta oikeusjärjestelmän tukeminen vakauttaa oloja kriisien jälkeisessä rauhanrakennustyössä ja toisaalta oikeusvaltion kehittäminen on osa konfliktien ennaltaehkäisevää työtä. Oikeuden ja sääntöjen toteuttaminen käytännössä on sekä kansallisen että kansainvälisen lain ja ihmisoikeussopimusten tehokkuuden edellytys. Oikeusvaltiossa ihmisen perustarpeet toteutuvat, mikä on inhimillisen kehityksen vähimmäistavoite.

Vuoden 2012 YK:n yleiskokouksen avajaisistunnossa teemana oli oikeusvaltio. Tämä oli ensimmäinen korkean tason kokous, jossa oikeusvaltio nostettiin keskeiseksi aiheeksi. Suomi nosti naisten aseman esiin myös oikeusvaltiokeskustelun yhteydessä. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women sekä Suomen ja Etelä-Afrikan hallitukset johtivat kokouksen naisten oikeusasemaa koskevan osion. Suomi antoi kokouksen yhteydessä konkreettisia sitoumuksia liittyen naisia koskevan väkivallan torjumiseen ja kansainvälisen yhteistyön lisäämiseen. Suomi kehotti esimerkillään muita valtioita asettamaan itselleen omat konkreettiset tavoitteet ja sitoutumaan niihin.

Päivitetty viimeksi: 17.5.2016