Rauha ja turvallisuus

Rauhankyyhkyt lentävät historiallisen Hazrat-i-Ali moskeijan yllä Mazar-i-Sharifin kaupungissa Afganistanissa. UN Photo/Helena Mulkerns

YK:n perustettiin maailman sotien jälkeisenä aikana tavoitteenaan estää uusien sotien syntyminen. Maailmanjärjestön tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien turvaaminen ja YK:n turvallisuusneuvosto perustettiin näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Se tekee päätöksiä liittyen konfliktien sopimusratkaisuihin, välitystoimiin, tulitaukoihin, pakotteisiin ja rauhanturvaoperaatioihin. YK:n päätoimielimistä turvallisuusneuvosto on vaikutusvaltaisin, sillä jäsenillä on velvollisuus olla mukana toteuttamassa sen tekemiä päätöksiä. Suomi on ollut turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä vuosina 1969–1970 ja 1989–1990 ja päässyt osallistumaan YK:n voimankäyttöä ja konfliktinratkaisua koskevaan päätöksentekoon ja auktorisointiin. Suomi haki turvallisuusneuvoston jäsenyyttä myös istuntokaudelle 2013–2014 mutta ei tullut valituksi.

YK-jäsenyytensä ensi vuosikymmeninä Suomi pidättäytyi ottamasta aktiivisesti kantaa turvallisuuskysymyksiin, varsinkin, jos ne koskivat suurvaltojen intressejä. Suomi pyrki näyttäytymään YK:ssa rakentavana pohjoismaisena sovittelijana rauhan ja turvallisuuden saralla ja aktivoitui muiden puolueettomien maiden tavoin YK:n rauhanturvatoiminnassa. Vuonna 1956 käynnistyneen Suezin rauhanturvaoperaation jälkeen yli 50 000 suomalaista on toiminut rauhanturvatehtävissä yli 30 YK-johtoisessa operaatiossa.

Ensimmäisellä turvallisuusneuvostokaudellaan (1969–1970) Suomi aktivoitui Afrikkaa koskevissa kysymyksissä erityisesti tukien Namibian itsenäistymisprosessin alkuvaiheita. Suomalaiset olivat myös mukana saattamassa prosessia päätökseen Martti Ahtisaaren johdolla vuonna 1990. Suomen turvallisuusneuvoston toiselle jäsenkaudelle (1989–1990) sijoittui Irakin Kuwaitiin hyökkääminen, jonka turvallisuusneuvosto yksimielisesti tuomitsi. Irak ei totellut turvallisuusneuvoston vaatimusta vetäytymisestä, ja sille määrättiin kauppapakotteet. Pakotteita valvomaan perustettiin erillinen komitea, jonka puheenjohtajana toimi Suomen YK-suurlähettiläs Marjatta Rasi.

Suomen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen EU:n rooli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä on kasvanut. Vuonna 2009 solmitun Lissabonin sopimuksen myötä EU-maiden yhteinen kansainvälinen toiminta tiivistyi, mikä näkyi myös Suomen YK-toiminnassa. Suomi tukee turvallisuusneuvoston kykyä käsitellä kaikkia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kysymyksiä ja toisaalta pyrkii edistämään neuvoston yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa. Sen lisäksi, että Suomi antaa poliittisen tukensa turvallisuusneuvostolle, tukee Suomi neuvoston toimintaa myös konkreettisesti muun muassa perehdyttämällä vaihtuvia jäseniä turvallisuusneuvoston toimintaan vuosittaisten Tarrytown-seminaarien avulla. Tiiviistä Nato- ja EU-yhteistyöstä huolimatta Suomi on pysynyt sotilaallisesti liittoutumattomana, mikä antaa Suomelle oman arvionsa mukaan hyvän asetelman toimia rauhanvälitystehtävissä jatkossakin.

Naisten aseman parantaminen on läpileikkaava teema Suomen YK-politiikassa, ja se heijastuu myös rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä, erityisesti konfliktien ehkäisyssä ja kriisinhallinnassa. Suomi tukee YK:ssa "Naiset, rauha ja turvallisuus" -päätöslauselman (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 [2000]) toimeenpanoa. Suomi on laatinut aiheesta myös kansallisen toimintaohjelman vuonna 2008 ja toisen vuosille 2012–2016.

Lähteet:

Naiset, rauha ja turvallisuus-toimintaohjelma

Suomen pysyvä YK-edustusto

Turun yliopisto julkaisut
 

Päivitetty viimeksi: 16.5.2016