Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta

26.11.1990. Suomalaiset YK-rauhanturvaajat keskustelevat libanonilaisen pojan kanssa UNIFIL-operaation aikana. Kuva: UN Photo/John Isaac.

Rauhanturvaaminen on YK:ssa keskeinen toiminto kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi. YK:n rauhanturvatoiminnan ensisijainen tavoite on riitojen rauhanomainen selvittäminen, mutta tarvittaessa sillä on oikeus sotilaalliseen voimankäyttöön esimerkiksi saarto- tai ilmavalvontatoimin. YK:n rauhanturvatoiminta on perustunut konfliktin osapuolten suostumukseen YK-joukkojen läsnäolosta, ja siksi rauhanturvaamisessa on perinteisesti turvauduttu puolueettomien maiden joukkoihin sotilasliittoutumia edustavien valtioiden sijaan.

Puolueettomuus oli kylmän sodan aikana Suomelle kiusallinen ja haastava välttämättömyys, mutta toisaalta se tuki Suomen kehittymistä rauhanvälittäjän roolissa. Suomen vahvuusalue on ollut perinteinen rauhanturvaaminen, kuten aselevon ja tulitaukolinjojen valvontaoperaatiot sekä tehtävät, joissa ylläpidetään järjestystä poliittisesti epävakaina aikoina. Osa valtioista kokoaa YK-joukkonsa vakinaisen armeijan yksiköistä, mutta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa rauhanturvatyöhön osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Suomen rauhanturvajoukot toimivat puolustusministerin alaisina ja niitä koulutetaan puolustusvoimien kautta. Yleisesti ottaen suomalaiset joukot ja asiantuntijat on koettu päteviksi ja luotettaviksi rauhanturvatehtävissä.

Suezilta Afganistaniin

Ensimmäisen kerran Suomi osallistui YK:n rauhanturvatoimintaan aivan jäsenyytensä alussa vuonna 1956 Suezin kriisin ratkaisemiseksi. Marraskuussa 1956 hyväksyttiin päätöslauselma, jolla perustettiin YK:n Lähi-idän valvontajoukko osana YK:n rauhanturvajoukkoja (United Nations Emergency Force, UNEF). Valvontaoperaation tehtävänä oli valvoa Israelin, Ranskan ja Ison-Britannian sotilasjoukkojen poistumista Egyptistä. Suomi vastasi välittömästi YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin tiedusteluun ja ilmoitti halukkuudestaan olla mukana, kun ensimmäinen YK:n alainen aseistettu osasto osallistui rauhanturvaamiseen kriisialueella. Suomen joukot olivat myös ensimmäiset, jotka Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser hyväksyi alueelle. Suomi osallistui operaatioon noin puolen vuoden ajan.

Vuonna 1960 YK perusti ONUC-operaation (United Nations Organization in the Congo). Suomi kieltäytyi osallisuudesta Kongon rauhanturvaoperaatioon, mutta liittyi vuonna 1961 YK:n UNMOGIP-sotilastarkkailuoperaatioon (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) Intian ja Pakistanin kiistelyllä raja-alueella. Vuosina 1970–1971 Intian ja Pakistanin välille syttyi sota, jonka jälkeen operaation tehtävänä on ollut tarkkailla ja raportoida tulitaukolinjan tapahtumista YK:n pääsihteerille. Lisäksi sotilastarkkailijat seuraavat humanitaariseen tilanteen kehitystä Jammun ja Kashmirin maakunnissa. Tällä hetkellä operaatiossa palvelee kuusi suomalaista sotilastarkkailijaa (tilanne toukokuussa 2017).

Seitsemän vuotta ehti kulua Suezin operaatiosta, kun Suomi seuraavan kerran osallistui YK:n rauhanturvaoperaatioon Kyproksella. Suomi oli lähtenyt ensimmäiseen rauhanturvatehtäväänsä valmistautumatta ja halusi keskittyä tauon aikana rauhanturvatoimintansa kehittämiseen ja yhteistyön tiivistämiseen muiden Pohjoismaiden kanssa. UNFICYP-operaatio (United Nations Peacekeeping Force in Cyprus) perustettiin Kyproksen turkkilaisen ja kreikkalaisen väestön välisten väkivaltaisuuksien rajoittamiseksi. UNFICYP-operaatiossa suomalaiset joukot palvelivat vuosina 1964 -1977. Suurimmillaan joukkojen vahvuus oli tuhat sotilasta. Suomalainen kenraaliluutnantti A.E. Martola komensi UNFICYP-joukkoja vuosina 1966–1969. Martola toimi myös YK:n pääsihteerin sotilaallisena neuvonantajana vuosina 1956–1958. Vuoteen 2005 asti pienempiä suomalaisjoukkoja palveli Kyproksella.

UNIFIL-operaatio (United Nation Interim Force in Lebanon) käynnistyi vuonna 1978 Libanonin sisällissodan sytyttyä. Suomi liittyi operaatioon vuonna 1982 valvomaan Israelin vetäytymistä Etelä-Libanonista ja vakauttamaan aluetta. 1990-luvun alussa kylmän sodan päättyminen mahdollisti aluksi tehokkaampien rauhanturvaoperaatioiden käynnistämisen. Suurimmillaan Suomen osallisuus YK:n rauhanturvaamiseen oli vuosina 1989–1990, kun lähes 2 000 suomalaista rauhanturvaajaa palveli Golanilla, Libanonissa ja Namibiassa. Näiden vuosien aikana Suomi vaikutti myös turvallisuusneuvoston jäsenenä ja osallistui aktiivisesti Kuwaitin päätöslauselmien valmisteluun.

Suomalainen pataljoona osallistui vuosina 1989–1990 UNTAG-operaatioon, joka perustettiin tukemaan Namibian itsenäistymisprosessia. Operaatioon osallistui sotilaallisten joukkojen lisäksi vaalivalvojia ja siviilipoliiseja, jotka auttoivat turvaamaan oikeudenmukaiset vaalit. Suomesta osallistui 40 vaalitarkkailijaa. YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim nimitti Namibian erityisedustajakseen Martti Ahtisaaren, joka asetettiin myös UNTAG-operaation johtoon.

Rauhanturvaoperaatio Makedoniassa (UNPREDEP) alkoi vuonna 1993 tavoitteenaan vähentää konfliktiriskiä, joka kasvoi Jugoslavian hajoamisen vuoksi. Pohjoismaat olivat vahvasti edustettuina operaation johdossa sekä muussa henkilöstössä, ja suomalaisia osallistui operaatioon yhteensä kaksi komppaniaa. Kosovon sodan päätyttyä Kosovon siviilihallinnosta vastaamaan perustettiin UNMIK-operaatio (United Nations Mission In Kosovo). Operaatiota johti vuosina 2003–2004 suomalainen Harri Holkeri. Vuonna 2005 Martti Ahtisaari valittiin YK:n Kosovon erityislähettilääksi tehtävänään johtaa poliittista prosessia ja eri ryhmien välisiä neuvotteluja, jotta Kosovon tilanteeseen saataisiin pysyvä ratkaisu. Ahtisaari ehdotti Kosovon asteittaista itsenäistämistä, mutta hänen esityksensä ei tullut hyväksytyksi YK:n turvallisuusneuvostossa.

Uuden vuosituhannen alussa Suomi lähetti sotilastarkkailijoita YK:n UNMEE-operaatioon Etiopian ja Eritrean rajalle. Vuonna 2003 operaatioon liittyi myös 198 suomalaista rauhanturvaajaa vuoden 2004 loppuun saakka, jonka jälkeen rajalle jäi viisi suomalaista sotilastarkkailijaa. Vuonna 2003 Suomi lähetti UNMIL-operaatioon Liberiaan kaksi esikuntaupseeria. Vuonna 2005 käynnistyi Sudanissa UNMIS-operaatio, joka valvoi Sudanin sisällissodan lopettaneen rauhansopimuksen (Comprehensive Peace Agreement) toimeenpanemista. Vuoden 2007 aikana Suomi oli mukana YK:n ja Afrikan unionin yhteisoperaatiossa Darfurissa (UNAMID).

Suomi vetäytyi UNIFIL-operaatiosta vuonna 2001 mutta palasi Libanoniin vuonna 2006 YK:n uusittua UNIFILin mandaatin. Operaatiota kasvatettiin Hizbollahin ja Israelin armeijan välisten yhteenottojen seurauksena. Suomi palveli operaatiossa vuoden 2007 loppuun saakka. Vuonna 2012 Suomi liittyi jälleen UNIFIL-operaatioon Libanoniin osana suomalais-irlantilaista pataljoonaa (IRISHFINNBATT). Johtovaltiovastuu operaatiosta siirtyi Suomelle vuoden 2013 loppupuolella. Yhteensä suomalaisia on UNIFIL-operaatiossa 320.

Vuoden 2013 elokuussa Suomen ulkoministeriö ilmoitti Suomen osallistuvan YK:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Malissa (United Nations Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali, MINUSMA), johon osallistuu Suomesta enintään viisi sotilasta, jotka sijoitetaan operaation esikuntatehtäviin. MINUSMA-operaation myötä Suomi on osallisena neljässä YK:n rauhanturvaoperaatiossa.

Rauhanturvaamisesta kriisinhallintaan

1990-luvulta saakka konfliktit ovat pääasiallisesti olleet valtioiden sisäisiä eivätkä niiden välisiä. Tämä konfliktien luonteen muuttuminen on haastanut perinteiset rauhanturvaamisen keinot. Enää rauhanturvaaminen ei ole ainoastaan kahden valtion välisen rauhan ylläpitoa, sillä monissa tapauksissa ei ole rauhaa, mitä turvata. Joukot toimivat keskellä sisällissotaa konfliktin lukuisten osapuolten ottaessa verisesti yhteen. Rauhanturvaamisen uuden aikakauden vuoksi joukkojen aseistus on entistä raskaampaa eikä osapuolten suostumus aina ole välttämättömyys operaation käynnistämiselle. Naton rooli sotilaallisessa kriisinhallinnassa on korostunut.

Suomi on pysynyt sotilaallisesti liittoutumattomana mutta tekee tiivistä yhteistyötä kriisinhallinnan saralla läntisten toimijoiden kanssa. Naton rauhankumppanuusmaana ja EU:n jäsenenä nämä uudet viitekehykset ovat nousseet Suomen rauhanturvatoiminnassa pohjoismaisen yhteistyön ja YK-toiminnan rinnalle. Suomen panos YK:n rauhanturvatoimintaan on laskenut, ja 1990-luvulta saakka Suomi on muiden länsimaiden tavoin osallistunut pääasiallisesti Nato- ja EU-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Toisaalta myös YK:n rooli rauhanturvatoiminnassa on muuttunut alueellisten järjestöjen ottaessa yhä enemmän vastuuta kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista. YK toimii näiden operaatioiden valtuuttajana ja operaatioiden mandaatin laajuuden määrittelijänä.

Suomi on sopeuttanut toimintaansa uudenlaisen rauhanturvaamisen, kriisinhallinnan. Vuoden 1995 joulukuussa Suomen rauhanturvalakia uudistettiin, mikä mahdollisti osallistumisen laajennettuun rauhanturvaamiseen, jolla tarkoitetaan kriisinhallintaoperaatioita. Kriisinhallintaa koskevaa lainsäädäntöä päivitettiin uudestaan vuonna 2006. Uuden lain mukaisesti Suomi osallistuu ensisijaisesti YK:n valtuuttamiin operaatioihin, mutta laki sallii poikkeustilanteissa osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan ilman YK:n mandaattia. Kriisinhallinnan toimeenpanijana voi olla YK, ETYJ, EU tai muu kansainvälinen järjestö, kuten Nato.

Kriisinhallintaoperaatioiden tarkoituksena on käynnissä olevien kriisien laannuttaminen moninaisin keinoin. Keinovalikoima kattaa sotilaallisen toiminnan ohella myös siviilikriisinhallinnan, eli ulkopuolisen asiantuntija-avun, kuten poliisien, oikeusalan asiantuntijoiden ja lääkintähenkilökunnan ammattitaidon hyödyntämisen konfliktin vaikutusten lieventämiseksi. 2000-luvulta saakka YK on keskittynyt perinteisen rauhanturvaamisen ohella konfliktien ehkäisyyn ja poliittisten operaatioiden (SPM) vahvistamiseen kriisinhallinnassa. Poliittisilla operaatioilla haetaan ratkaisuja ristiriitoihin pelkän konfliktien hallinnan sijaan.

Suomen panos rauhan saavuttamiseksi on ollut nimenomaan ei-sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä, joissa Suomi on toiminut pääasiallisesti EU:n kautta. Vuodesta 1994 alkaen Suomi osallistunut kansainväliseen siviilipoliisitoimintaan. Vuonna 2013 Suomi esitti YK:n apulaispääsihteeri Hérve Ladsousille mahdollisuutta kymmenen suomalaisen poliisiasiantuntijan osallistumisesta YK:n operaatioihin. Mahdollisia kohteita suomalaisille asiantuntijoille voisivat olla Liberia, Etelä-Sudan ja Somalia esimerkiksi koulutustehtävissä.

Konfliktinehkäisy ja rauhanrakentaminen


YK:n UNTAET-operaation rauhanturvaaja leikkii pienen Hera tytön kanssa Itä-Timorissa vuonna 2000. Kuva: UN Photo/Eskinder Debebe

Konfliktin hallitseminen väkivaltaisuuksien jo sytyttyä on osoittautunut haasteelliseksi ja ajoittain jopa mahdottomaksi. Väkivallan kierteen synnyttyä sen katkaiseminen ulkopuolelta on vaikeaa, etenkin kun konfliktien ovat valtioiden sisäisiä, jolloin valtion suvereniteetti usein estää kansainvälisen yhteisön tehokkaan väliintulon. Toimiva keino kriisien hallitsemiseen ja rauhan rakentamiseen on kriisien ennakoiminen ja ehkäiseminen. Konfliktien ennaltaehkäisy liittyy tiiviisti kehityksen tilaan sekä ihmisoikeuksien ja inhimillisen turvallisuuden toteutumiseen. Puuttumalla konfliktin syihin ja tukemalla maltillisia osapuolia voidaan estää erimielisyyksien paisuminen aseellisiksi yhteenotoiksi ja ehkäistä konfliktien uusiutumista.

Osapuolten välisen sovun rakentamisen kautta konfliktin ehkäisy on myös yhteydessä rauhanrakennus- ja välitystoimintaan, joka on diplomaattinen keino ratkaista ja ennaltaehkäistä konflikteja. Rauhanvälitystoiminnasta Suomella on kokemusta Pohjois-Irlannissa, Länsi-Balkanilla, Acehissa, Afrikan sarvessa ja Etelä-Kaukasiassa, ja tämän kokemuksen pohjalta Suomi pyrkii kehittämään rauhanvälitysosaamistaan. Vuonna 2010 Suomi perusti Turkin kanssa rauhanvälityksen ystäväryhmän (Friends of Mediation), joka tapaa kerran vuodessa ministeritasolla kehittääkseen kansainvälistä rauhanvälitystoimintaa. Ystäväryhmä perustettiin syyskuussa 2010 parantamaan yhteistyötä rauhanvälityksessä aktiivisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen välillä. Maarajat ylittävän ystäväryhmän työskentely on tärkeässä roolissa vahvistamassa YK:n toimintakykyä, sillä rauha ja turvallisuus vaativat yhtenäisen kansainvälisen yhteisön ponnisteluja. Ystäväryhmään kuuluu tällä hetkellä 34 valtiota sekä YK ja alueelliset järjestöt Afrikan unioni, Arabiliitto, ASEAN, ETYJ, EU, OAS ja OIC.

Vuonna 2011 rauhanvälityksen ystävyysryhmän valmistelema päätöslauselmaesitys hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa ensimmäisenä rauhanvälitystä koskevana päätöslauselmana. Seuraavana vuonna hyväksyttiin myös rauhanvälityksen jatkopäätöslauselma. Päätöslauselmien tavoitteena oli YK:n alueellisten järjestöjen ja valtioiden yhteistyön lisääminen välitystoiminnassa sekä naisten aseman vahvistaminen rauhanprosesseissa. Päätöslauselmat vahvistavat rauhanvälityksen asemaa ja laillista perustaa YK:ssa, ja niiden pohjalta alettiin valmistella ohjeistusta tehokkaaseen rauhanvälitykseen. YK:n pääsihteeri esitteli ohjeistuksen YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 2012. Heinäkuussa 2014 hyväksytty kolmas päätöslauselma koskee alueellisten järjestöjen roolia rauhanvälityksessä.

Rauhanvälitystoiminnassa Suomi on tuonut erityisesti esiin naisten roolia rauhanprosesseissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” mukaisesti. Päätöslauselma katsoo naisten osallistamisen rauhanneuvotteluihin ja konfliktien ehkäisyyn olevan edellytys kestävälle rauhalle. Vuonna 2008 Suomi omaksui ensimmäisten valtioiden joukossa oman kansallisen toimintaohjelmansa 1325-päätöslauselman toimeenpanemiseksi sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Uusi 1325-toimintaohjelma otettiin käyttöön vuoden 2012 kesällä, ja siinä pyritään vahvistamaan toimintaohjelman tavoitteiden seurannan indikaattoreita. Suomen asiantuntemusta ja kokemusta naisten osallistamiseksi rauhanprosesseihin aktiivisina toimijoina on hyödynnetty muun muassa Keniassa ja Afganistanissa.

Suomen osallistuminen nykyään

Sotilaallisissa ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa arvioidaan vuonna 2017 olevan 557 henkilöä. Lain mukaan suomalaisia voi palvella kriisinhallintatehtävissä kerralla enintään 2000. Ulkoasiainhallinnon vuoden 2016 talousarvioesityksessä suomalaisten kriisinhallintajoukkojen menoihin lasketaan 53,3 miljoonaa euroa; suomalaisten kriisinhallintajoukkojen ylläpitomenoihin esitetään noin 38 miljoonaa euroa. Suurimmat operaatiot ovat UNIFIL-operaatio Libanonissa, koulutusoperaatio Irakissa ja Resolute Support -operaatio Afganistanissa. Siviilihenkilöstön osallistumiseen kriisinhallintaan esitetään noin 15 miljoonaa euroa, josta 450 000 euroa kohdistetaan rauhanvälittämiseen. Suurin osa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisesta suuntautuu EU:n operaatioihin.

United Nations Interim Force in Lebanon (UNIFIL)

Yhdistyneiden kansankuntien väliaikainen joukko Libanonissa, UNIFIL, on YK:n johtama kriisinhallintaoperaatio, joka alkoi vuonna 1978. Rauhanturvaajien tehtävänä on valvoa Israelin ja Libanonin valtioiden välistä jakolinjaa (blue line) ja tukea hallituksen asevoimia vahvistaakseen niiden asemaa Libanonin eteläisissä osissa. Mandaattinsa mukaisesti UNIFIL avustaa Libanonin väestöä luomalla vastuualueelleen turvallisen ja vakaan ympäristön. Lisäksi mandaattiin sisältyy muun muassa humanitaarisen avun toimittamisen varmistaminen. UNIFIL koordinoi tehtävänsä Libanonin ja Israelin hallitusten kanssa.

Suomi on osallistunut operaatioon neljällä eri vuosikymmenellä. Ensimmäisen kerran Suomi lähetti rauhanturvaajia Libanoniin vuosina 1982–2001 ja 2006–2007. Vuonna 1982 YK:n pääsihteeri nimitti suomalaisen Kurt Janssonin Beirutin pelastustoimien ylimmäksi koordinaattoriksi. Vuonna 1986 Kenraalimajuri Gustav Hägglund nimitettiin UNIFIL-joukkojen komentajaksi.

Suomalaiset palasivat operaatioon 2012 keväällä. Suomi osallistuu operaatioon osana Irlantilais-suomalaista pataljoonaa (IRISHFINBATT) ja 1.4.2017 alkaen osana ranskalaista reservipataljoonaa FCR. 34 vuoden aikana suomalaisia rauhanturvaajia on osallistunut operaatioon jopa 11 000. Tällä hetkellä suomalaisia on mukana UNIFIL-operaatiossa 340 (toukokuu 2017)

YK:n turvallisuusneuvosto jatkaa UNIFIL-operaation mandaattia yleensä aina vuoden kerrallaan. Nykyinen mandaatti on voimassa 31.8.2017 saakka.

United Nations Truce Supervision Organisation (UNTSO)

UNTSO, YK:n aselevon valvontaoperaatio Lähi-idässä, on sotilastarkkailuoperaatio, joka on ollut käynnissä jo vuodesta 1948 ja kattaa koko Lähi-idän. UNTSO:n tehtävänä on valvoa Israelin ja arabimaiden, Egyptin, Syyrian ja Libanonin välillä solmittujen aseleposopimusten noudattamista ja tukea rauhanomaisten suhteiden kehittymistä. 

YK:n turvallisuusneuvosto on asettanut UNTSON:n toimimaan, kunnes rauha Israelin ja sen naapurivaltioiden kesken on solmittu. Operaatio eroaa muista rauhanturvaamisoperaatioista siten, että sen mandaattia ei tarvitse uusia määräajoin. Suomi on osallistunut vuodesta 1967 ja tällä hetkellä suomalaisia on mukana 18 henkilöä (toukokuu 2017).

United Nations Military Observer Group in India and Pakistan (UNMOGIP)

(UNMOGIP) on YK:n vuonna 1949 käynnistämä sotilastarkkailuoperaatio tulitaukolinjalla Intian ja Pakistanin rajalla, Kashmirin ja Jammun maakunnissa. Nykyisin sotilastarkkailijat ovat aseistamattomia ja heidän tehtävänään on valvoa, tutkia ja raportoida tapahtumia. 

Suomalaiset ovat osallistuneet operaatioon vuodesta 1961 lähtien. Toukokuussa 2017 operaatiossa oli kuusi suomalaista.

United Nations Mission in Liberia (UNMIL)

UNMIL on syyskuussa 2003 käynnistynyt rauhanturvaoperaatio Liberiassa. UNMIL työskenteli tulitaukosopimuksen täytäntöönpanon ja humanitaarisen avustustyön tukemiseksi sekä rauhan palauttamiseksi.

Vuoden 2013 keväällä operaatiossa oli kaksi suomalaista. Suomi lopetti osallistumisensa operaatioon vuoden 2015 lopussa. 

United Nations Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali (MINUSMA)

Keväällä 2013 YK päätti käynnistää Malissa kriisinhallintaoperaation. Operaation tehtävänä on tukea Malin laillista hallintoa saavuttamaan ja ylläpitämään turvallinen toimintaympäristö maan jälleenrakentamiseksi. Operaation mandaattia on jatkettu YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla vuosittain. 

Vuoden 2013 elokuussa Suomi päätti liittyä mukaan YK:n kriisinhallintaoperaatioon Malissa. Suomi osallistui operaatioon enintään viidellä henkilöllä osana pohjoismaista yhteistyötä. Tasavallan presidentin päätöksellä lokakuussa 2015 Suomen osallistumisen mandaattia kasvatettiin enintään 20 henkilöön. 

Lähde:

    Puolustusvoimat

    Ulkoministeriö: Kriisinhallinta

    Ulkoministeriö: Rauhanvälitys

    Valtion talousarvioesitys 2017

 

Suomen osalta päättyneet YK-johtoiset operaatiot

United Nations Mission in Liberia (UNMIL)

UNMIL oli syyskuussa 2003 käynnistynyt rauhanturvaoperaatio Liberiassa. Suomi vetäytyi vuoden 2015 lopussa operaatiosta.

YK:n Lähi-idän valvontajoukot

First United Nations Emergency Force (UNEF I)

UNEF I oli YK:n ensimmäinen rauhanturvausoperaatio, johon Suomi osallistui yli 400 miehen vahvuisella komppanialla.

United Nations Observation Group in Lebanon (UNOGIL)

Kahdeksan suomalaista osallistui YK:n tarkkailuoperaatioon Syyrian ja Libanonin rajalla.

United Nations Peacekeeping Force in Cyprus (UNFICYP)

Vuonna 1964 käynnistetty operaatio Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten asukkaiden välisten väkivaltaisuuksien hillitsemiseksi päättyi vuonna 2005. Suomalainen pataljoona palveli operaatiossa vuosina 1964–1977.

Second United Nations Emergency Force (UNEF II)

Toinen UNEF-operaatio oli käynnissä Jom Kippur -sodan jälkeisinä vuosina 1973–1979. Operaatiossa palveli 5 000 suomalaista sotivien osapuolien, Israelin ja Egyptin, rauhoittamiseksi. Suomalainen kenraali Ensio Siilasvuo oli Lähi-idän joukkojen pääkoordinaattori ja vuonna 1975 hänet nimitettiin YK:n alipääsihteeriksi.

United Nations Disengagement Observer Force (UNDOF)

Suomalaispataljoonaa, joka palveli UNEF II-operaatiossa, siirrettiin Golanin kukkuloille valvomaan Israelin ja Syyrian välistä tulitaukoa vuonna 1979. Operaatiossa palveli lähes 6 000 suomalaista rauhanturvaajaa vuosina 1979–1993. Vuonna 1985 Gustav Hägglund nimitettiin UNDOF-valvontajoukkojen komentajaksi.

United Nations Good Offices Mission in Afghanistan and Pakistan (UNGOMAP)

UNGOMAP-operaatio käynnistyi vuonna 1988 valvomaan neuvostojoukkojen vetäytymistä Afganistanista. Suomi johti vuosina 1987–1989 YK:n Afganistanin ja Pakistanin UNGOMAP-rauhanturvaoperaatiota. Kenraalimajuri Rauli Helminen nimitettiin vuonna 1988 YK:n Afganistanin tarkkailuryhmän johtoon.

United Nations Iran-Iraq Military Observer Group (UNIIMOG)

Irakin ja Iranin kahdeksan vuotta kestäneen sodan jälkeen perustettu sotilastarkkailuoperaatio vuosina 1988–1991.

United Nations Transition Assistance Group (UNTAG)

Namibian itsenäistyminen 1989–1990. Noin tuhat suomalaista palveluksessa. YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim nimitti Namibian erityisedustajakseen Martti Ahtisaaren, joka nimitettiin myös UNTAG-operaation johtoon. UNTAG:ia pidetään yhtenä YK:n onnistuneimmista rauhanturvahankkeista.

United Nations Interim Administration Mission in Kosovo (UNMIK)

Vuonna 1999 perustetun operaation tarkoitus oli vastata Kosovon siviilihallinnosta. Vuosina 2003–2004 suomalainen Harri Holkeri oli operaation johdossa.

United Nations Mission in Ethiopia and Eritrea (UNMEE)

Suomalainen rauhanturvajoukko toimi 207 hengen vahvuisena alueella kesäkuusta 2003 joulukuuhun 2004. Rauhanturvajoukon poistumisen jälkeen alueelle jäi neljä suomalaista upseeria ja seitsemän sotilastarkkailijaa.

United Nations Mission in the Republic of South Sudan (UNMISS)

Vuonna 2005 aloitettu operaatio valvoo Sudanin hallituksen ja SPLM/A:n (Sudan's People's Liberationa Movement and Army) sissijoukkojen välille solmittua rauhansopimusta. Mukana kaksi suomalaista esikuntaupseeria, yksi mukana Afrikan unionin (AU) AMIS II -rauhanturvaoperaatiossa.

United Nations Mission in the Central African Republic and Chad (MINURCAT)

YK:n vuosien 2007–2010 kriisinhallintaoperaatio, jonka tavoitteena oli lieventää Darfurin kriisistä aiheutuvaa alueellista jännitettä. Suomi osallistui MINURCAT-operaatioon noin 80 sotilaalla. Kriisinhallinta joukot kotiutettiin epävarmuuden vuoksi. Tšadin johto suhtautui kielteisesti sotilaallisen kriisinhallintaoperaation jatkamiseen maassa.

Päivitetty viimeksi: 8.5.2017