Miten Suomi vastaa kestävän kehityksen haasteeseen?

Vuoden vaihteessa voimaan tulevat 17 kestävän kehityksen tavoitetta alatavoitteineen on tarkoitettu universaaleiksi – ne sitovat niin köyhiä kuin rikkaitakin maita. Tavoitteiden toimeenpano tapahtuu kansallisella tasolla, eli kaikki YK:n jäsenmaat ovat itse vastuussa siitä, että tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Mitä yhteistä on päiväkodin laitoslounaalla, roska-auton kuljetuksilla tai korkean tason energiapolitiikalla? Kaikissa näissä tulee jatkossa pohtia sitä, miten ne järjestetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kestävän kehityksen perimmäinen tavoitehan on kehitys, joka ei vaaranna tulevien sukupolvien elinehtoja.

Koska kestävä kehitys kattaa niin monet yhteiskunnan eri osa- alueet, myös eri alojen näkökulmia on sen edistämisessä välttämätön huomioida. Mikään taho ei voi vastata siitä yksin, vaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken on tehtävä. Tämä on ti- lanne myös Suomessa, jossa pohdinta kestävän kehityksen tavoitteiden (ns. Agenda 2030) sisällöstä ja toimeenpanosta alkoi pian sen jälkeen, kun tavoitteet oli YK:n yleiskokouksessa hyväksytty.

Konkreettisia tekoja

Miten kestävän kehityksen periaatteiden tulisi sitten jatkossa muuttaa ajatteluamme, jotta tavoitteisiin päästäisiin? Globaali-agendan toimeenpano on jäsen- maiden omalla vastuulla ja tavoitteisiin on määrä päästä vuoteen 2030 mennessä. Kestävän kehityksen tavoitteita edeltävät YK:n vuosituhattavoitteet kattoivat kahdeksan erilaista kehitystavoitetta, mutta ne koskivat lähinnä vain kehittyviä maita. Nyt pelissä mukana ovat kaikki 193 YK:n jäsenmaata, Suomi mukaan lukien. Valtionhallinto on vastuussa agendan toimeenpanosta ja seurannasta, mutta ilman kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistumista tuloksia ei synny, muistuttaa neuvotteleva virkamies Marja Innanen ympäristöministeriöstä.

“Meillä on nyt käytössämme hyvin konkreettiset tavoitteet, jotka on otettava vakavasti. Yhtenä tavoitteena on esimerkiksi ruokajätteen määrän puolitus. Suomessa ei ole kattavaa ruokahävikkiin keskittyvää ohjelmaa eikä meillä järjestelmällisesti tilastoida ruokahävikkiä. Tavoitteiden toimeenpano tarkoittaa tällaisia konkreettisia asioita, jotka on laitettava kuntoon”, hän sanoo.

Lisäksi globaaliagenda tulee johtamaan Suomen kehityspoliittisten ja ympäristöpoliittisten linjausten yhdistämiseen, ensimmäistä kertaa. Myös ihmisille jaettavaa perustietoa kestävästä kehityksestä tarvitaan.

Ketään ei jätetä

Kestävä kehitys koskee monia asioita yhtäaikaisesti ja kuvaavaa onkin se, että YK:ssa sovitun 17-kohtaisen ohjelman alatavoitteita on yhteensä 169. Ohjelmaa ohjaa kuitenkin voimakas yleinen periaate siitä, ettei ketään jätetä.

YK:sta levinnyt slogan ’leave no one behind’ on toiminut paitsi globaalitavoitteiden johtavana ajatuksena, on se samalla vahva lupaus haavoittuvimmissa tilanteissa oleville ihmisille siitä, ettei heitä hylätä.

Kestävän kehityksen politiikkaa laadittaessa onkin tärkeää, että se ottaa huomioon erilaisten ryhmien tarpeet, ja että kaikkien päätösten vaikuttavuutta arvioidaan heikoimmassa asemassa oleviin nähden. Oli sitten kyse paikallisesta jätteenhuollosta, sosiaaliturvasta tai ympäristöön liittyvistä kysymyksistä, päätösten vaikutukset marginaalisiin ryhmiin on otettava vakavasti, sillä niiden seuraukset tuntuvat näiden ryhmien elämässä usein ensimmäiseksi – ja voimakkaimmin.

Ihminen edellä

Kestävää kehitystä ei voida toteuttaa pelkästään valtiontalouden ehdoilla, vaan toteutuksen lähtökohtana on oltava ihminen. Muutoin kestävä kehitys uhkaa jäädä korkean tason sanahelinäksi, eikä muutu todellisuudeksi ruohonjuuritasolla, kansalaisten elämässä.

Tähän ollaan tuskin kuitenkaan jäämässä, sillä lupaukset kestävämmästä tulevaisuudesta ovat vahvoja ja YK:ssa sovittu agenda tarjoaa kestävän kehityksen toiminnallistamiseen ainutlaatuisen ja pitkäjänteisen kehikon.

“Kestävän kehityksen globaaliagenda ei ole pelkästään ympäristöagenda, vaan se sisältää myös kestävän talous- kasvun ja sosiaalisten kysymysten aspektit; kestävän kehityksen kontekstissa voimme puhua esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemisestä tai palkkatasa-arvosta”, muistuttaa Marja Innanen.

Yhteistyötä yli rajojen

Suomessa valtioneuvoston kanslian alaisuudessa toimivaa kestävän kehityksen toimikuntaa johtaa pääministeri Juha Sipilä. Toimikunta kerää yhteiskunnan eri toimijat yhteen pohtimaan kestävän kehityksen periaatteita ja niiden juurruttamista yhteis- kunnan eri osa-alueille.

Toimikunta polkaisi pari vuotta sitten käyntiin kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen, jossa julkishallinto haastaa muut yhteiskunnan toimijat tekemään erilaisia kestävän kehityksen sitoumuksia – isoja ja pieniä. Sitoumukset ovat vapaaehtoisia, mutta ne toimivat hyvä esimerkkinä siitä, miten eri alojen toimijat yhdessä voivat toimia kestävän kehityksen edistämiseksi paikallisella ja kansallisella tasolla.

“Sitoumus on yksi väline, kun etsimme keinoja toimeenpanna YK:ssa sovittua agendaa”, sanoo Innanen. “Yrityksillä ja kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli kestävän kehityksen sisällön jalkauttamisessa ajatusmaailmaamme.”

Yhteinen päämäärä

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, jotta suomalainen yhteis- kunta ohjataan pitkäjänteisesti kestävän kehityksen polulle, eri näkökohdat huomioon ottaen. Joka tapauksessa YK:ssa sovittu globaaliohjelma tarjoaa Suomellekin yli hallituskausien ulottuvan, poikkihallinnollisen kehikon, jonka puitteissa päätöksentekoa ja sen vaikutuksia jatkossa peilataan.

“Tämä agenda on jotain, jota todellakin tehdään yhdessä ja jossa aivan jokaisella on rooli. Ihan arjen tasolla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että päiväkodeissa yhdessä lasten kanssa mietittäisiin, mitä kestävä kehitys juuri tälle ryhmälle tarkoittaa”, sanoo Marja Innanen.

Kestävässä kehityksessä ei loppujen lopuksi ole kyse pelkästään korkealla tasolla tapahtuvasta päätöksenteosta. Yksilön ja yhteisön tasolla tavoitteiden ydin on varsin selvä: huoli tulevien sukupolvien elinympäristöstä – ja sitä kautta heidän elämänlaadustaan – on meille kaikille yhteinen. Ympäristöministeriön Marja Innanen kuvailee kestävän kehityksen globaaliagendaa historialliseksi.

Seuraavat sukupolvet tulevat arvioimaan meitä – ei sen enempää tai vähempää – tänä syksynä tekemiemme päätösten perusteella. Meillä on käsissämme ihmis- kunnan historian ehkä tärkein tilaisuus muuttaa tulevaisuuden suuntaa kestävämmäksi.

Eeva Reittilä